Raamatun Jumala ei ole mykkä. Hän on ymmärrettävällä kielellä itsensä Raamatussa ilmoittava Jumala. Hän on historian kuluessa antanut useita konkreettisia lupauksia, joiden toteutumista voimme seurata ajan kuluessa.

Hän on Jumala, joka ei voi valehdella, muistuttaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Jumalan lupaukset ovat varmoja. Hän ei koskaan petä lupaustaan.

Elämä voi kuitenkin asettaa haasteen meidän luottamuksellemme Jumalaa kohtaan. Tämä näkyy selvästi jo Raamatun omissa kertomuksissa. Vanhan testamentin patriarkka Abraham sai Jumalalta lupauksen, että hänestä kasvaa suuri kansa, joka saa oman maan, ja tulee olemaan siuna  ukseksi koko maailmalle.

Abrahamin elämä oli kuitenkin täynnä vastoinkäymisiä, jotka saivat hänet kyseenalaistamaan Jumalan lupaukset. Yksi suurimmista ongelmista oli se, että Abrahamilla ja hänen vaimollaan Saaralla ei ollut yhtään lasta. Kuinka lapsettomasta pariskunnasta voisi kasvaa suuri kansa?

Raamatun mukaan Abraham purkaa sydäntään Jumalalle. Vastauksena Jumala toistaa lupauksensa ja liittää siihen seremonian, jossa Jumala lupaa itse kuolla mieluummin kuin pettää lupauksensa. Monien vaikeiden ja käsittämättömien vaiheiden jälkeen Abrahamista tulee lopulta kansa, joka saa oman maansa.

Jännite Jumalan lupausten ja elämän karun todellisuuden välillä jat  kuu kuitenkin läpi koko Raamatun.

Voimassa olevat Jumalan lupaukset näyttävät kerta toisensa jälkeen kariutuvan elämän vastoinkäymisissä. Tämä piirre on niin keskeinen Raamatussa, että professori Allan Mc Nicoll* pitää sitä koko Raamattua yhdistävänä juonena.

Moni oman aikamme kristitty voi todistaa samaa omassa elämässään. Meillä on Jumalan lupaukset syntien anteeksiantamuksesta ja uudesta elämästä Kristuksessa. Voi kuitenkin olla vaikeaa kokea, että kaikki omat syntimme ja väärät tekomme on todella annettu Jumalan edessä kokonaan anteeksi, yksinomaan Jeesuksen ansioiden tähden. Myös siinä uudessa elämässä, jota elämme uskossa Jeesukseen, näyttää helposti siltä, että toistamme vain kaikkea sitä samaa vanhaa. Sisäinen ja ulkonainen elä mä muuttuvat hyvin hitaasti, ja jois  sakin asioissa muutos tuntuu lähes mahdottomalta.

Raamatussa käy kuitenkin niin, että lopulta Jumala osoittautuu aina luotettavaksi. Samoin käy sen ihmisen elämässä, joka uskoo ja luottaa Jeesukseen loppuun asti. Jumala ei koskaan lakkaa olemasta luotettava, eikä Hän petä yhtään lupaustaan.

Apostoli Paavalin mukaan meidän on otettava huomioon myös tämän elämän jälkeen alkava iankaikkisuus, jotta voisimme muodostaa lopullisen kokonaiskuvan elämästämme. Moni tässä elämässä kokemamme asia näyttää hyvin toisenlaiselta iankaikkisuuden valossa.

Käytännössä yksi varoitus on kuitenkin paikallaan. Meidän tulisi ottaa selvää siitä, mitä Jumala on Sanassaan meille luvannut, ja mitä hän ei ole luvannut. Monet pettymyksemme perustuvat siihen, että odotamme kristityn elämältä jotakin sellaista, mitä meille ei itse asiassa koskaan ole luvattu. Jumala ei esimerkiksi ole luvannut säästää meitä kaikilta vastoin  käymisiltä, vääryyden kokemuksilta tai pettymyksiltä. Sen sijaan Hän on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.

Emme aina koe Jeesuksen läsnäoloa elämässämme yhtä selkeästi, mutta Hänen oman lupauksensa mukaan se on kuitenkin aina totta. Siksi kristitty saa laulaa luottamuk  sella Carl Olof Roseniuksen sanoittamaa hengellistä laulua, jonka mu  kaan ”Koko tien hän kanssain kulkee, mitä muuta toivoisin, epäilenkö rakkauttaan jok’ on hellin, lämpimin”.

Joskus voimme suorastaan nähdä ja aistia tämän rakkauden ja sisäisen rauhan läsnäolon elämässämme. Toisinaan emme koe yhtään mitään, mutta silloinkin Hänen läsnäolonsa on totta: Hän on niin luvannut.