Työnohjaaja Annukka Häkämies peräänkuuluttaa lupaa haavoittuvuuteen koulumaailman pärjäämiskulttuurin keskellä.

Annukka Häkämies, pitkän uran mielenterveys- ja kriisityön parissa tehnyt kasvatustieteen tohtori on eläkkeelle jäätyäänkin toiminut muun muassa opettajien työnohjaajana. 

Hän tietää, kuinka uupumus vaanii koulumaailmassa eikä korona ole ainakaan lisännyt työhyvinvointia.  

 – Opettajan työ on luovaa, itsenäistä ja upeaa. Tässä työssä työn imu on valtava ja opettajat ovat usein hyvin sitoutuneita, tunnollisia, jopa perfektionisteja, ja haluavat tehdä työnsä hyvin. Samaan aikaan kouluelämän vaatimukset ovat kasvaneet niin, että työtä on mahdotonta tehdä niin hyvin kuin haluaisi eikä se ole opettajien vika. Tämä ristiriita turhauttaa ja väsyttää, Häkämies kuvaa. 

– Opettajilla on keskimääräistä parempi eläytymiskyky ja he kantavat huolta esimerkiksi vaikeassa perhetilanteessa elävistä oppilaista. Kunta10-kyselyn mukaan kaksi kolmesta kokee myötätuntouupumusta. 

Moni kristitty opettaja elää lisäksi kuormittavien arvoristiriitojen keskellä 

– Jälkikristillisessä maailmassa kouluun luikertelee monenlaista henkisyyttä ja toisaalta kansalaisjärjestöt voivat painostaa jopa opetussuunnitelman laatijia. Opettajilta kysyy paljon rohkeutta sanoa, että en voi hyväksyä tällaista, varsinkin jos kokee olevansa työyhteisössä yksin mielipiteensä kanssa.

Uupumus on signaali 

Annukka Häkämies käyttää oman työnohjauksensa tukena kolmiosaista sapluunaa: jäsennä, tunnista, toimi. 

 – Ihan ensimmäiseksi on tärkeä tehdä inventaariota omasta työstään, kysyä itseltään, missä mennään ja mistä kaikesta syntyy se, mitä teen, Häkämies selittää. 

– Nykyopettajilla esimerkiksi tietotekniikka lisää työmäärää. Lisäksi nykykoulussa työ on täynnä keskeytyksiä ja opettajan on hoidettava monta asiaa yhtä aikaa. Se ei ole terveellistä mielelle, joka ei kestä jatkuvia keskeytyksiä ja sinne tänne hyppimistä.

Vasta kun tunnistaa, miten kuormitus vaikuttaa omaan elämään, sille voi tehdä jotain. Häkämies opastaa huomaamaan hälytysmerkit, kuten ilon ja imun katoamisen työnteosta.  

– Ajattelen, että esimerkiksi uupumus on Jumalan antama signaali, että jotain muutosta täytyisi tehdä. 

Häkämies muistuttaa mielenterveystyön vanhasta viisaudesta ”mitä mieli ei jaksa kantaa, siirtyy ruumiin kannettavaksi”. Joskus ruumiilliset vaivat ovat psykosomaattisia ja merkki siitä, että mieli kaipaa huoltoa. 

– Pahinta on ajatella vuosi toisensa jälkeen ”kyllä tämä tästä”. Ei työelämän kuulu olla puskemista ja suorittamista, Häkämies sanoo. 

Työyhteisö voi opettajallekin olla parhaimmillaan perhe, joka kantaa.  

– Pienet hetket ovat tärkeitä. Vaikka se, kun pääsee oppitunnin jälkeen puuskahtamaan kahvihuoneessa. Pienissä hetkissä ratkotaan monesti isoja asioita. 

Myös palautteen merkitys niin esimieheltä kuin työyhteisöltä korostuu poikkeusaikana.  

– Tässä olisi hyvä erityisesti esimiesten kunnostautua nyt, kun opettajien yhteys toisiin kollegoihin on vähäisempää. 

Häkämies pohtii, että opettajat ovat usein tottuneet olemaan antajia, ja oman taakan jakaminen voi olla vaikeampi kysymys. 

– Mutta mikä ei tule jaetuksi, jää yhden kannettavaksi, hän muistuttaa.

Huumori antaa etäisyyttä 

Annukka Häkämies korostaa, että myös opettajan työhyvinvoinnin kannalta on tärkeä pitäytyä perusasioissa, säännöllisessä syömisessä, nukkumisessa ja liikunnassa. 

– Jumala on luonut elämäämme rytmisyyden, josta on erityisen tärkeä pitää kiinni, kun joudumme kaoottiseen ja ei-tyypilliseen tilaan.

Kun stressihormonit jylläävät ja sydän jyskyttää, itseään voi rauhoittaa yksinkertaisesti pitkillä sisään- ja uloshengityksillä.  

Muodikkaalle mindfulnessille Annukka Häkämies naurahtaa, vaikka perusajatus tietoisesta läsnäolosta stressin torjumisessa on hyvä, ja sopii yhteen myös kristillisen vakaumuksen kanssa. 

– Suomen kansa on kautta aikojen mennyt stressaavissa tilanteissa metsään, tuijottanut tuleen tai veteen.

Nykypäivän hektisessä koulumaailmassa olisi hyvä muistaa, että oppiminen mentaalisena prosessina vaatii aikaa ja tapahtuu vain hitaassa, pohtivassa, juurevassa viipyilyssä.  

– Ajattelen, että opettajan työ on parhaimmillaan luovan taitelijan työtä, ja taitelija tarvitsee aikaa ja tilaa. 

– Huumori antaa vaikeassa tilanteessa etäisyyttä. Se, jos voi nähdä jonkun ilmiön vähän koomisena.

Joskus vaikka itsensä. 

– Eräs vanhempi opettaja sanoikin, että ”työni otan vakavasti, itseäni en niinkään”, Häkämies naurahtaa.

Armollisuus on opettajallekin tärkeää

– Jeesus kutsuu meitä pyhään huolettomuuteen ja olemaan rehellisiä itsellemme. On oltava lupa olla haavoittuva pärjäämiskulttuurin keskellä. Jos uskaltaisimme olla haavoittuvia toistemme edessä, vaikka työyhteisössäkin, voisimme sitä kautta löytää toisemme uudella tavalla. 

Annukka Häkämies toivoo, että opettajat muistaisivat myös itse arvostaa omaa työtään. Opettaja on monen oppilaan elämässä toivonkantaja ja tekee sen usein tiedostamatta ja huomaamatta. 

 – Yksittäisen opettajan rooli jonkun lapsen tai nuoren elämänpolulla voi olla todella iso ehkä ilman että opettaja tulee itse koskaan tietämään sitä. Että oli joku, joka näki arvokkaana ja merkityksellisenä.