Jokainen opettaja voi edistää omaa työhyvinvointiaan paneutumalla miettimään, mikä antaa voimavaroja ja lievittää stressiä. Työhyvinvointia edistäviä asioita voi etsiä työpäivän sisältä: esimerkiksi sen rytmityksestä ja ajankäytöstä sekä omista työn tekemisen tavoista. Lisäksi on tärkeää löytää työn vastapainoksi itselle sopivia tapoja palautua vapaa-ajalla. 

Sekä työpäivään että vapaa-aikaan liittyviä keinoja näkyi vastauksissa, kun kysyin Jyväskylän kristillisen koulun opettajilta, mikä edistää heidän työhyvinvointiaan. Avoin kysely oli henkilökunnan huoneessa viikon verran ja siihen sai vastata anonyymisti. Vastauksia kertyi vajaa kymmenen, ja ne olivat varsin monipuolisia. 

Koska opettajan työ ei varsinaisesti lopu koskaan, yksi keino pitää omasta jaksamisesta huolta on työn tietoinen rajaaminen. Yksi opettaja kirjoitti tekevänsä töitä vain työpaikalla ja rajaavansa työt 40 tuntiin viikossa. Toinen vastaaja taas kertoi pyrkivänsä tekemään mahdollisuuksien mukaan hieman lyhyempiä työpäiviä. Hän lisäsi, että töitä ei ole pakko tehdä maksimimäärää mikäli ei pysty tai tahdo. 

Armollisuus itseä kohtaan näkyi vastauksissa myös. ”Voin tehdä sen, minkä ehdin ja pystyn, en enempää”, kiteytti yksi vastaaja. Myös kokemuksen kautta työn rajaamista voi oppia. Yksi opettaja kertoi laskeneensa rimaa eikä enää pyri täydellisyyteen. 

Vastaajat tunnistivat vapaa-ajan merkityksen työhyvinvoinnin kannalta. Työn rajaamiseen voi auttaa sekin, että hakeutuu tietoisesti jonkin palauttavan tekemisen pariin vapaa-ajalla. Yksi vastaaja kertoi, että mukavia harrastuksia tulee etsittyä etenkin viikonloppuihin, jotta silloin ei tulisi tehtyä töitä. 

Koulun hektiseen ja äänekkääseen arkeen kaivattiin selvästi vastapainoa, sillä hiljaisuus mainittiin useammassakin vastauksessa. Yksi vastaajista kertoi, että omaa työssäjaksamista edistävät säännölliset ja aikatauluttomat hiljaiset jaksot viikon aikana. Myös metsäretkien rauhoittava vaikutus sai tunnustusta. 

Työyhteisön merkitys työhyvinvoinnille nähtiin vastauksissa tärkeänä. Työssäjaksamisen tueksi mainittiin upeat työkaverit ja yhteisen uskon jakaminen nähtiin virkistävänä. Myös hengellinen elämä, rukous ja Raamatun lukeminen nähtiin keinona pitää omasta työssäjaksamisesta huolta.