Maarit Tornberg on syntynyt ja kasvanut Muoniossa. 21-vuotiaana hän muutti Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Sitä ennen Maarit oli ehtinyt opiskella kolme vuotta Oulun kauppatieteellisessä oppilaitoksessa.

Äitini sairasti tuolloin leukemiaa, ja olin monta vuotta aika hukassa koulutuksen ja ammatinvalinnan suhteen. Yhtenä kevättalvena päätin kuitenkin hakea teologiseen. Teologinen tiedekunta tuntui heti omalta paikalta, mutta uskonnonopettajaksi Maarit ei aikonut vielä silloin ryhtyä. Opiskeluaikana hän pohti erikoistumista perheneuvonnan tai sairaalasielunhoidon puolelle.

–Teologian opiskelu oli todella innostavaa. Sytytti, että sai kaupallisen alan jälkeen opiskella aivan erilaisia asioita.

Teologian maisteriksi valmistuttuaan Maarit toimi muutaman vuoden ammattioppilaitoksen kuraattorina. Opiskeluaikana hän oli mennyt naimisiin ja ensimmäisinä työvuosina pariskunta sai kolme lastaan: ensin esikoistytön ja vuoden päästä kaksoset. Lasten synnyttyä Maarit alkoi miehensä kanssa pohtia muuttoa juurille.

–Isä oli jäänyt leskeksi, ja halusimme antaa hänelle mahdollisuuden asua lastenlasten kanssa. Myös Lapin luonto ja vuodenajat vetivät puoleensa.

Niinpä perhe muutti takaisin Muonioon. Pian Maaritille tarjottiin lukion ja yläasteen uskonnon tuntiopettajan paikkaa. Tuossa työssä Maarit viettikin seuraavat 8 vuotta ja sai huomata tekevänsä juuri sitä, mitä halusikin.

–Muistan ajatelleeni, että tämähän se on. Sen jälkeen ei ole ollut ajatustakaan vaihtaa johonkin muuhun hommaan.

Vuonna 1998 perhe muutti Rovaniemelle. Nykyisessä lukio-opettajan työssään Maarit on toiminut jo 22 vuotta. Vuosien varrella hän on opettanut uskonnon lisäksi myös psykologiaa ja filosofiaa.

Usko antaa ulottuvuuksia

Maaritille usko on tila, joka antaa sellaiset ulottuvuudet, jota mikään muu ei voi antaa. –Se on jotain, jossa haluan elää, ja jonka varassa haluan kuolla. Maaritin arjessa usko näkyy rukouksena sekä turvan ja toivon lähteenä. Toisaalta se on myös omaan rajallisuuteen suostumista. Turvan tunne on korostunut korona-epidemian aiheuttamana poikkeuskeväänä: kriisiaikoinakin voi levätä uskossa Kaikkivaltiaaseen Herraan ja katsella, millaista suunnitelmaa hän tällä kertaa saattaa eteenpäin. Maarit muistuttaa, ettemme nytkään ole pimeyden voimien heiteltävissä. Tälläkin ajalla on tarkoitus ja merkitys, ja tämä kuuluu Jumalan isompaan kokonaissuunnitelmaan.

–Joku projekti Hänellä nytkin on. Täytyy luottaa siihen, että kaikki on Jumalan kädessä.

Oman uskonnon opetus elintärkeää

Maarit muistuttaa, että Suomessa eletään positiivisen uskonnonvapauslain alla. Myös uskonnonopetus kuuluu järjestää sen periaatteiden mukaan.

–Meidän ei missään tapauksessa pidä siirtyä kaikille yhteisen katsomusaineen opettamiseen. Oman us- konnon opiskelu on itseymmärryksen kannalta niin tärkeää. Jotta muita katsomuksia voi ymmärtää, täytyy tuntea oma tausta. Uskonnonopetusta voi verrata äidinkielen opiskeluun.

–Jos haluaa oppia muita kieliä, täytyy ensin osata oma äidinkieli. Maaritin mukaan uskonnonopetuksen tehtävänä on antaa opiskelijoille työvälineitä, jotta he voivat tarttua sellaisiin abstrakteihin käsitteisiin, kuten pyhä, elämä ja kuolema tai hyvä ja paha.

–Kun käsitteet on avattu oman uskonnollisen viitekehyksen sisällä, voi alkaa miettiä, millainen jumalakäsitys on esimerkiksi hindulaisuudessa.

Suomalainen uskonnonopetus huipputasoa

Maarit korostaa, että suomalainen uskonnonopetus on tällä hetkellä hyvin yleissivistävä oppiaine. Esimerkiksi kirkkohistoriaa käsittelevällä kurssilla tutustutaan siihen,”mitä me eurooppalaiset ollaan syöty”.

–Eurooppalaiset valtiot, lainsäädäntö, moraali ja arvoajattelu perustuvat kaikki kristinuskoon – samoin kulttuuri, taide ja musiikki, kuten myös käsitys työstä ja perheestä. Mikäli emme avaa tätä meidän nuorillemme, jätämme heidät heitteille. Uskonnonopetuksen menettämisen myötä voitaisiin samalla kadottaa osa korvaamatonta yleissivistystä.

Maarit pelkää, että pahimmillaan kaikille yhteinen oppiaine on liian yleispätevä, eikä jaksa kiinnostaa ketään. Silloin myös opiskelijoiden yleissivistys romahtaa. Näin on käynyt esimeriksi Ruotsissa, jossa yhteiseen katsomusaineeseen siirtyminen on romahduttanut uskonnollisten ilmiöiden tuntemisen.

–Kaikki uskonnot ja ideologiat eivät ole samanlaisia. Erot pitää opiskella ja sen jälkeen valita ”se oma juttu”.

Maaritin mukaan opiskelijat eivät edes jaksa kiinnostua sellaisesta opetuksesta, jossa kaikki on relativistista. Hän myös kysyy, eikö koulun tehtävä ole juuri antaa aineksia lapsen ja nuoren maailmankuvan rakentumiseen.

–Yksilön kannalta on hyvin traagista, jos yhteiskunta ei anna työkaluja eksistentiaalisten kysymysten käsittelyyn. Silloin yhteiskunta ei ole täyttänyt tehtäväänsä.

Arvovapaata opetusta ei olekaan

Maarit korostaa, että kaikille yhteisen, objektiivisen ja arvovapaan katsomusaineen rakentaminen ei ole edes mahdollista.

–Toivoisin, että tässä asiassa oltaisiin rehellisiä. Ei ole olemassa arvovapaata oppiainetta, eikä varsinkaan arvovapaata katsomusainetta. Maaritin mukaan uskonnonopettajat ovat läksynsä lukeneet. He tietävät, ettei heidän tehtävänsä ole tunnustuksellinen: uskonnonopettajat ovat jakamassa tietoa. Opettajan tehtävä ei ole antaa valmiita maailmankuvia, vaan esitellä ne lapsille ja nuorille. Sen sijaan tuntosarvet tulisi olla herkillä myös muissa oppiaineissa, kuten historiassa, filosofiassa tai biologiassa.

–Omaa ideologiaa tai vakaumusta ei tulisi jakaa objektiivisena tietona. Maarit myös luottaa vahvasti suomalaisten uskonnonopettajien ammattitaitoon.

–Suomessa on ihan huikeita uskonnonopettajia. He ovat innokkaita, ahkeria ja laaja-alaisesti sivistyneitä ihmisiä.

”Ihana työ”

Vielä 30 vuoden jälkeenkään Maarit ei ole kyllästynyt työhönsä. Vaikka opetettavat sisällöt ovat osittain samoja, hän muistuttaa, että ihmiset vaihtuvat ja jokainen tunti on erilainen. Parasta on vuorovaikutus nuorten kanssa.

–On valtavan antoisaa seurata, kuinka he rakentavat omaa minä- ja maailmankuvaansa ja kysyvät eksistentiaalisia kysymyksiä. Ihminen kun on luonnostaan sellainen, että hän kysyy ”mikä on ihminen” ja ”mikä on Jumala”. Uskonnonopetus on siksikin antoisaa, ettei siinä ole selkeitä oikeita ja vääriä vastauksia. Se tekee aineesta myös haastavan opettaa.

–On niitäkin päiviä, kun toivoisin, että saisin opettaa matematiikan kaavoja tai ruotsin epäsäännöllisiä verbejä, Maarit kertoo nauraen.

Maaritille uskonnon opettaminen on etuoikeus. Hän myös haluaa tehdä työnsä niin hyvin, kuin osaa.

–Mietin usein, että ihmiset eivät voi kuvitella, miten ihana työ minulla on.

Maarit ajattelee, että kristityillä opettajilla on Suomen kouluissa suuri merkitys.

–Kristillinen ihmiskuva antaa vahvan perustan ihmisoikeuksille, tasa-arvolle ja suvaitsevuudelle ja täten opiskelijan kunnioittamiselle ja rakastamiselle.

Maarit kokee, että ihmisillä on uskonnonopetuksesta paljon vääriä mielikuvia.

–Mediassa keskustelevat usein sellaiset henkilöt, jotka eivät ole päivittäneet tietojaan uskonnonopetuksen tämänhetkisestä tilasta.