Olemme jälleen tutun aiheen äärellä: miten ja miksi joulun sanoma voi näkyä kouluarjessa.

‒ Pitämällä joulun sanomaa esillä kunnioitamme kristillistä vakaumusta, toteaa Anniina Taiminen, joka opettaa ensimmäistä luokkaa Keski-Uudenmaan kristillisessä koulussa Järvenpäässä.  

Uskonnonvapauden mukaan jokaisella on vapaus uskoa ja olla uskomatta joulun kristilliseen sanomaan. Kunnallisessa koulussa suurennuslasin alla on usein joulujuhla, johon vanhemmat voivat toisinaan osallistua. Kristillisyyttä saattaa edustaa yksi hengellinen laulu, ja syynä on yleensä se, että tavoitellaan positiivista uskonnonvapautta.  

Vesilahden yhtenäiskoulussa Pirkanmaalla syyslukukausi päättyy Vesilahden kirkkoon.  

‒ Joulukirkko pitää esillä joulun kristillistä merkitystä, kiteyttää vesilahtelaisille nuorille uskontoa opettava Anniina Kivineva.  

Seurakunnan kanssa tehtävää yhteistyötä on sekin, että ennen joulua nuorisotyönohjaaja osallistuu seitsemänsien luokkien uskonnontunneille.  

‒ Vierailussa ei saa olla uskonnonharjoittamista, mutta jotakin jouluaiheista on luvassa. Sisältö selviää itsellenikin myöhemmin, sanoo Kivineva.  

Joulu yhdistää  

Joulusta puhumiseen ei ole tiukkoja sääntöjä, kunhan uskonnonvapaus toteutuu. Kivinevan mukaan alueelliset erot ja monikulttuurisuus vaikuttavat.   

‒ Eri kouluissa on erilaiset tavat ja perinteet, miten joulua on huomioitu. Monesti on yksinkertaisinta huomioida joulu siten, ettei joulun kristillinen merkitys näy, pohtii Kivineva.  

Oppitunneilla hän käsittelee joulua vuosiluokan sisältöön sopivalla tavalla.  

‒ Kahdeksasluokkalaisten kanssa olemme käsitelleet eri kirkkokuntia ja yhdeksäsluokkalaisten kanssa kristinuskon vaikutuksia kulttuuriin. Näihin aiheisiin joulu sopii hyvin.  

Kivineva on huomannut, että luokan keskusteluissa on helpompi huolehtia negatiivisen uskonnonvapauden kuin positiivisen uskonnonvapauden toteutumisesta. Positiivinen tarkoittaa sitäkin, että on annettava oikeus omaan katsomukseen ja mahdollisuus sen pohtimiseen.   

‒ Uskonnonopettajana täytyy paljon keskittyä omaan puheeseen oppilaiden kanssa. Opetus ei saisi sitoa tiettyyn uskontoon. On muistettava, että oppilaat tulevat erilaisista lähtökohdista.  

Osa on sanonut pitävänsä uskonnonopetusta turhana, koska ei usko Jumalaan.  

‒ Näissä näkökulmissa näkyy virheellinen ajatus siitä, että uskonnonopetuksen olisi tarkoitus kannustaa uskomaan. Toisessa ääripäässä ovat oppilaat, jotka tarkastelevat uskonnonopetusta kristillisen vakaumuksensa kautta.  

‒ Molemmat näkökulmat ja kaikki siltä väliltä pitäisi huomioida niin, että ilmapiiri pysyy kunnioittavana. Katsomusaineesta riippumatta oppilailla on oltava mahdollisuus osallistua esimerkiksi joulukirkkoon, Anniina Kivineva tähdentää.  

Sopuisien sävelten joulu  

Joulunalusviikolla koko Vesilahden yhtenäiskoulu kokoontuu juhlasaliin laulamaan oppilasbändin säestyksellä. Joululaulajaisissa ei ole hengellisiä lauluja, mutta on rauhallisia ja reippaita lauluja, kuten Feliz Navidad. Tänä vuonna on soolokappalekin, Lumiukko-elokuvasta tuttu Walking in the Air.

Joulukirkossa puolestaan lauletaan hengellisiä joululauluja, kristillisessä koulussa muutenkin, ja puhutaan joulusta Jeesuksen syntymäjuhlana. Joulutapahtumat luovat oppilaille ja opettajille yhteisöllisyyttä.  

‒ Joulua voi pitää esillä lauluin ja askarteluin, jouluruokia syömällä ja jouluevankeliumin lukemisella uskonnontunnilla tai joulujuhlassa, ehdottaa Taiminen.  

Vesilahdella lukukauden viimeisenä perjantaina työskennellään joulupajoissa.  

‒ Syksyn kiireiden jälkeen on mukava tehdä yhdessä tavallisesta arjesta poikkeavaa, Kivineva sanoo.   

Taimisen luokassa oppilaat pääsevät vuorollaan avaamaan joulukalenterin luukun, jossa on pieni lahja. Oppilaiden kanssa voi myös jutella joulunviettotavoista ja -perinteistä.  

 

Opetushallitus on julkaissut uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen ohjeita. OPH:n verkkosivuilta löytyy myös kysymyksiä ja vastauksia koulun juhliin.