JO VUODESTA 1927

Rukous työmatkalla: pyöräillessä, bussissa, henkilöautossa, kävellessä, etuajassa, viime tipassa, mennessä ja tullessa.  

Rakas Jumala, katso puoleeni! Minut on pantu paljon vartijaksi – minut, sinun vajavainen lapsesi!   

Nuo vallattomat luotusi, sinulle rakkaita jok´ikinen, haastavat ja innostavat minua päivittäin. He puhaltavat minuun uutta puhtia ja toisinaan imevät viimeisenkin voimani rippeen.   

Kuinka osaisin vastata heidän niin moninaisiin tarpeisiinsa? Kuinka osaisin vastata loputtomiin kysymyksiin, opastaa tiedon ja elämän poluilla, seistä turvallisena aikuisena sillä ohikiitävällä hetkellä, joksi heidät olet haltuuni uskonut?   

Kuinka pysyä tyynenä ja viisaana raskaina, levottomina ja väsyneinä hetkinä? Kuinka muistaa iloita pienistäkin edistysaskelista? Kuinka nähdä pilkahdus sinusta haastavimmassakin tapauksessa?  

Kiitos, että olet luvannut olla kanssani! Muistuta minua siitä päivittäin ruokajonossa, käsienpesussa, älytaulun ääressä, liidut kädessä, kokeita korjatessa, riitoja selvittäessä, Wilma-merkintöjä kirjoittaessa. Muistuta minua, ettei äänesi, rakkautesi ja armosi hukkuisi välituntihälinään.  

Kutsuit minut opettajaksi, mutta et jättänyt minua selviytymään yksin. Taivaallisesta opettajainhuoneesta löytyy viisain apu joka pulmaan eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Levätä saa muulloinkin kuin lomalla ja joka päivä varustetaan uuteen alkuun.  

”Kun hän sinua opettaa, kuule häntä, talleta sydämeesi hänen sanansa” (Job. 22:22).   

Rakas Jumala, opeta minua lempeästi, ja auta jakamaan lempeyttäsi eteenpäin tämänkin päivän tunneilla. 

Aamen. 

Teksti Piia-Maria Aho

© Suomen kristillinen opettajaliitto ry 2021