Jyväskylän Viitaniemessä, lähellä järvenrantaa, nurmikenttiä ja isoa pulkkamäkeä toimii päiväkoti Arkki-Parkki. Päiväkodin perusti vuonna 1999 varhaiskasvatuksen opettaja Annu Kakko, jolla oli näky kristillisestä päiväkodista ja kohtaamisen pedagogiikasta. Alusta asti Arkki-Parkin ydinajatus on ollut suhteen luominen jokaiseen lapseen. Kohtaamisen kulttuuri on kantanut niin hyvin, että entisiä päiväkotilaisia tulee vuodesta toiseen käymään.

Lastenhoitaja Jonne Karikko on ollut töissä Arkki-Parkissa 14 vuotta, aina valmistumisestaan asti. Arkki-Parkin yhteisöllisyys on hänen mukaansa suurin yksittäinen tekijä, mikä pitää työn imua yllä. Arkki-Parkissa yhteisöön kuuluvat myös lasten vanhemmat, jotka ovat aktiivisesti mukana päiväkodin elämässä, välillä talkoovoiminkin.

Päiväkodin nykyinen johtaja ja esikouluopettaja Manna Hjelt on työskennellyt Arkki-Parkissa viimeiset kolme vuotta. Hän uskoo läsnäolon ja lapsituntemuksen voimaan ryhmän hallinnassa ja vaalii työssään ennen kaikkea tavallista elämää, jota pysähdytään ihmettelemään yhdessä lasten kanssa.

VARHAISKASVATUKSEN VAPAUS VIEHÄTTÄÄ

Manna Hjeltin mukaan varhaiskasvatuksessa parasta on ilmiöoppimisen ajatus: yhdessä eletään kokonaista maailmaa. Hän nauttii työssään vapaudesta ja siitä, että lapset saavat kasvaa rauhassa omaan persoonaansa.

-Jokaisen omat vahvuudet saavat loistaa. Kun opetussuunnitelma on väljä, se palvelee lasten osallisuutta ja yhdessä tekemistä. Minua viehättää lasten kyky unelmoida, heille kaikki ovet ovat auki. On ihana elää sellaisessa maailmassa, jossa on vain mahdollisuuksia, ei esteitä.

Hjelt ajattelee, että varhaiskasvatuksessa työskentelevän tärkein taito on ymmärrys lapsesta ja lapsen kanssa toimimisesta. Aikuisen täytyy suostua vastavuoroisuuteen lapsen kanssa. Se tarkoittaa läsnäoloa, sumplimista ja sopimistakin. Hjelt ajattelee, että lasten autenttisuus hoitaa myös työntekijöitä. Jonne Karikko komppaa vieressä.

-Parhaita ilon ja onnistumisen hetkiä on, kun olen onnistunut läsnäolossa. Lapsella on rauha, kun hän näkee, että aikuinen on sekä fyysisesti ja henkisesti siinä. Lapsista on helppo peilata onnistunutta päivää, Karikko toteaa.

KAIKKI LÄHTEE SUHTEESTA

Viime vuosien trendinä on ollut kasvattaa päiväkotien kokoja. Arkki-Parkki on noin 50 lapsen päiväkotina pieni moniin muihin verrattuna. Sekä Hjelt että Karikko pitävät Arkki-Parkin kodinomaisuudesta ja siitä, että kaikki tuntevat kaikki. Se tukee paitsi päivittäistä työtä, mahdollistaa myös suhteen luomisen jokaiseen lapseen yli ryhmärajojen.

-Tässä työssä kaikki lähtee kuitenkin suhteesta. Arkki-Parkin toimintakulttuurissa on tilaa suhteen luomiselle, Karikko tiivistää.

Karikon ja Hjeltin ei tarvitse miettiä vastatessaan kysymykseen, mikä Arkki-Parkissa on parasta. Molemmat kertovat päiväkodin olevan yhteisö, jossa on tietoisesti luotu kohtaamisen toimintakulttuuria.

-Meillä on kohtitulemisen kulttuuri: ei tulla rajojen yli, mutta kohti. Lapset tulevat mielellään lähelle. Rakkaudellista on lasten aitous ja avoimuus, josta meillä aikuisilla on paljon opittavaa. Unohdamme usein kohti menemisen ja sitä pelätäänkin, Hjelt pohtii.

Karikko jatkaa, että armon ilmapiiri on tärkeä myös suhteessa työkavereihin.

-Meidän tulee olla yhtä aitoja toisillemme kuin lapsille. Se on pienen työyhteisön hedelmä silloin, kun se toimii. Lasten keskinäinen suhde lähtee aikuisten suhteesta. Kun meillä on keskenään hyvä olla, myös lapsilla tässä vieressä on.

MUUTOKSEN SIETÄMISTÄ

Manna Hjelt kertoo, että Arkki-Parkissakin painitaan samojen haasteiden kanssa kuin muualla. Perustyö on muuttunut varhaiskasvatusalalla viime vuosina ja työntekijöillä on lisääntyvästi muitakin vastuita kuin lapsiryhmässä oleminen. Tämä tarkoittaa tasapainottelua, jotta kaikelle jää riittävästi aikaa. Aika tietokoneella on poissa ajasta ryhmän kanssa.

-On lomakkeita ja suunnitelmia, joita pitää täyttää ja tuottaa ulkopuolelle. Tämä saa miettimään, mikä on merkityksellistä tietoa ja miten se palvelee meitäkin, ettei täytetä lomakkeita vain täyttämisen vuoksi, Hjelt toteaa.

Jonne Karikon mukaan työssä suurin haaste on jatkuva muutos. Hän ajattelee, että päiväkodin kokonaiskuvan hallinta on tärkeää, jotta kommunikaatio toimii muuttuvissa tilanteissa.

-Olemme kaikki ryhmät tässä symbioosissa. Ei voi katsoa vain omaa ryhmää, pitää olla koko talon laajuisesti tieto ja kiinnostus siitä, missä mennään.

Hjelt jatkaa, että joustavuus on tärkeää: jos toisessa ryhmässä tarvitaan äkillisesti, tehdään aikuisten siirtoja ryhmien välillä. Näin työn kuormitus ja laatu pysyvät tasaisena. Aikuisten läsnäoloon halutaan panostaa muuttuvissakin tilanteissa. Pienen päiväkodin etu on, että ryhmät ovat jo valmiiksi tuttuja.

-Parhaimmillaan päivästä tulee mahtava, kun on muutoksia ja pääsee pitkästä aikaa käymään eri ryhmässä.

Karikko on samaa mieltä:

-Se tekee hyvää omalle ammattitaidollekin.

KRISTILLISEN PÄIVÄKODIN ILMAPIIRI KANTAA

Jonne Karikko ja Manna Hjelt näkevät kristillisen päiväkodin roolin merkittävänä lapsen hengellisen kasvun tukemisen näkökulmasta. Molemmat toivovat, että jos lapset vain yhden asian saavat päiväkodista mukaansa, se on ajatus omasta itsestä arvokkaana Jumalan kuvana.

Hjeltin unelma on kasvattaa lapsia ”sinuksi, joka olet”. Tämä tarkoittaa lapsen oman identiteetin suojelemista, kasvurauhaa ja tilan antamista erilaisille lahjoille.

-On tärkeää, että he ymmärtävät, että Jumalan kullekin antamat lahjat ovat merkityksellisiä. Täällä niille annetaan tilaa. Se on tärkeämpää jopa kuin jonkin asian oppiminen.

Karikon mukaan päiväkodin kristillisyys näkyy paitsi tapana katsoa lasta, myös kaikessa, mitä päiväkodissa ajatellaan arjesta.

-Että kaikki on Jumalan luomaa – eivät vain ihmiset vaan myös päiväkodin ympäristö ja kaikki. Sitä ajatusta täällä eletään ja hengitetään. Arkki-Parkin näky ja slogan on Elämä itse. Ei mitään yksittäisiä hetkiä arjessa, vaan koko elämä.

Arkki-Parkin maailmankuva ja ilmapiiri vetävät lapsia puoleensa. Hjelt kertoo, että usein entisiä päiväkotilaisia, nyt jo koululaisia, tulee iltapäivällä käymään. Silloin saa istua opettajien pöydässä ja vaihtaa kuulumisia tuttujen aikuisten kanssa. Sitten pelataan päiväkodin salissa pallopelejä nykyisten päiväkotilaisten kanssa.

Hjelt tiivistää ajatuksensa kristillisestä päiväkodista:

-Kristillisyys on läsnäoloa, elämäkeskeisyyttä, lasten tuntemista ja suhteen luomista. Me haluamme tietää, mitä lapsille kuuluu, mikä heille on tärkeää ja rakasta, mitä iloja ja suruja heillä on. Haluamme ymmärtää lapsia, jotka tänne tulevat. Se on myös ymmärrystä toisesta ihmisestä ja itsestä sekä Jumalasta ja näiden välisestä yhteydestä. Ja halua rakentaa tätä yhteyttä.